Päivä kotona 2 | Jäniksenlinna - Helsinki - Jäniksenlinna

Päivä kotona 2 | Jäniksenlinna - Helsinki - Jäniksenlinna

88km | +20 - +24 | Aurinkoa ja puoliaurinkoa

Päivä on tuuheutta täynnä mutta ennen kuutta ennätän kuitenkin Boot Factoryn ovenripaan ennen sulkemisaikaa.

”Samanlaiset kiitos”, sanon myyjälle ja osoitan jaloissani olevia vajaat 70000km ajettuja, kieltämättä vähän räjähtäneen näköisiä saappaita. Minuutin kuluttua jaloissani on samanlaiset uutuuttaan hohtavat, mutta toistaiseksi monin kerroin epämukavamat buutzit... ;)

Ja Iso Kiitos, oli se kyllä aika vaihtaa reikäpohjaiset uusiin! ... yeps, porukkani keräsi kolehdin viimeisenä päivänä. Sain ohjeeksi mennä ostamaan uudet buutzit. Homma hoidettu ja nyt taas kelpaa jokukymmentätuhatta ajella... ;)

Ja oli se pahuksen mukava päästä taas moottoripyörän päälle kun oli kuukauden maailman kalleimmalla puolivalmisteella ajanut... pysyvät sisuskalutkin liikennevaloissa paikoillaan... ;) ... tämä blogi vaikenee tähän ja toivottaa oivaa ajokauden jälkipuoliskoa itse kullekin konepyöräkuljettajalle, apukuljettajalle ja isona jommaksi kummaksi tulevalle.

---

Yläkuva; Uudet saappaat juuri kotiin ajettuina.

Alakuva; Ja waterprooffia pintaan niin tulee sadekelin saappaat samalla rahalla.

Päivä15 | Los Angeles - Kansainvälinen ilmatila

P15 | Los Angeles - Kansainvälinen ilmatila

24km | +24 - +29 | Aamu-usvaa, sol y sol

Kerrankin koko aamupäivä aikaa Venice Beachillä. Kenenkään lento ei lähde mihinkään ennen kello kuutta iltapäivällä. Tarkoittaa myös sitä että aikaa vetää aamulla tossut jalkaan ja lähteä rantaan aamulenkille. Hölkkään pitkälle laiturille, joka Venice Beachin ja Manhattan Beachin rajamaassa. Parikymmentä onkijaa on kokeilemassa onneaan. Kalastajien keskuudesta kuuluu myös tuttua itänaapurin kieltä. Toistasataa metriä pitkän laiturin molemmin puolin mainingit ovat monimetrisiä... surffilautailijoiden valtakuntaa. Jään laiturin nokkaan ajattomaksi hetkeksi seuraamaan surffailua, kalastusta, aamua ja Lokki Joonatania... tai sen serkkua.

Puolilta päivin tavarat ovat koossa. Ei kuitenkaan kaikilta. Elise, Leena, Kari ja Ossi jäävät vielä kolmeksi yöksi. Pyöriä palauttamaan lähdemme kuitenkin kaikki. Matkan viimeiset 24km menevät ongelmitta ja saamme makujaiset kiireisestä 405 Interstatestä, jolla ei koskaan tarvitse ajaa yksin.

Jarin pyörästä löytyy uusi 30usd’n arvoinen naarmu ha Eikan pyörästä uusi 75usd’n arvoinen naarmu. Muuten kaikki kuten lähtiessä. Omastani astinlaudat tosin ohentuneet, mutta Eagle Ridersin tarkastaja ei kiinnitä niihin huomiota. Ennen kahta kaikki on selvää. Heipatzut Californiaan jääville, vuokraamon eteen ilmestyneeseen mustaan pitkään autoon ja lentokentälle. Matka on päättyntyt. Kiitos Elise, Kaija, Leena, Maija, Hannu, Jari, Jukka, Kari, Make, Ossi, Pena loisto retkestä. Bloginkirjoittaja ei vaikene ihan vielä.

Yläkuva; The Cadillac Hotel (vaaleanpunainen vasemmalla) ja Lokki Joonatanin kaverit Venice Beachillä.

Toiseksi ylin; Kauppa on auennut.

Keskellä; Pyörät onnellisesti parijonossa Eagle Riders pihalla... tai kuten jossakin lukee Maailman Pääkonttorin pihalla.

Toiseksi alin; Elise sovittamassa pikkuharrikkaa... ties vaikka Ossi joutuu luopumaan Honda -miehen urastaan?

Alakuva; Kippis ja kulaus... Eikka kaatamassa lähtömaljoja pitkässä mustassa autossa.

Päivä14 | Barstow - Los Angeles

P14 | Barstow - Los Angeles

212km | +24 - +32 | Jokunen pilven hattara.

Aamu näyttää jälleen morsiammelta ja käytämme päivän viileimmän ajotunnin Barstow - Victorville välille. Aamiainen Jonny Rebsissä missä kanat kotkottavat naisten huussissa ja siat röhkivät miesten huussissa.

Route66 rekvisiitalle on vielä kysyntää, joten aamiaiselta Victorvillen matkamuistomyymälä-museoon. Jari on ostanut t-paidan päivässä ja päivän paita tulee matkamuistomyymälämuseosta. T-paitojen lisäksi tarrat ja pinssit tuntuvat olevan kysyttyä tavaraa. Päivän suurin shopping-mylläkkä käydään kuitenkin Walgreensin apteekissa. Tulin mainostaneeksi Melatonin -nukahtamislääkettä jossakin kohtaa aikaeron tasaajana ja kysyntä oli heti suurta. Walgreensin melatoniinihylly tyhjenee nopeasti. Taisi yksi purkki jäädä kaikkein laimeinta seosta... ;)

Iltapäivällä pyörähdys Hollywood Boulevardille ja huikopalta Hollywoodissa. Tietty käymme kävellen bongaamassa tähtikadun ja kiinalaisen teatterin. Santa Monica Boulevard Hollywoodista Santa Monicaan on aina ruuhkaa täynnä mutta tänään tavallistakin enemmän. Eikalla meinaa nousta lämpö kuin hänen hurlidurlissaan tyhjäkäynnillä mutta kumpikaan ei leikkaa kiinni. Santa Monica Pierille emme tänään pääse kun kokonaan suljettu liikenteeltä viikonlopun konserttivalmisteluiden vuoksi. Ajamme rantaa ottamaan virallisen päättärikuvan hotellimme baariin päättärikaljalle. Aikaa jää vielä hyvin pulahtaa Tyynen Valtamereen huutomaan matkan pölyt ennen päivällistä.

---

Yläkuva; Aamiaisella Victorvillen kana-/sikaravintolassa.

Toiseksi ylin; Melatoniiniä shoppailemassa.

Keskellä; Hollywood Bouleward... Jukka vähän meinasi, että oma nimi tarttis myös saada katuun. Jäädään odottamaan... ;)

Toiseksi alin; Homma hoidettu. Santa Monican biitzillä virallisessa päätöskuvassa. Omaan mittariini kertyi 3595mailia... siitä kun vähentää 300 ollaan muiden pyörien maileissa, eli 3295ml / 5302km.

Alakuva; Venice Beachin kävelykatu hotellin parvekkeelta kuvattuna juuri ennen auringonlaskua.

Päivä13 | Las Vegas - Barstow

P13 | Las Vegas - Barstow

566km | +29 - +51 | Pientä yläpilveä... ;)

Se oli sitten hotto päivä... kuumin ajamistani seitsemästä Routesta. Vain ensimmäinen Routemme ylti liki samaan. Mutta Death Valleyn läpi tultiin silti pitkän kaavan mukaan... ja niin koneet kuin motoristit kestivät... enemmän olin kyllä huolissani koneista, että kuinka kuumaa se ilmajäädytteinen veekakkonen kestää sauna-ajoa... kyllä se näyttää kestävän eivätkä renkaatkaan sulaneet asvalttiin vaikka asvaltin pikipaikat sulia olivat.

Vegasista aamulla lähtö rennon kaavan mukaan. Aamiainen kasilta ja matkaan ysiltä. Barstowin Superkasin uima-allas oli ympärillä heti kohta kuuden jälkeen. Kuumassa ajaminen on sikäli mielenkiintoista, että kun lämpötilä menee yli 25 asteen vaatteet alkavat vähetä, mutta kun lämpö menee yli 45 on pakko alkaa lisätä. Shortseissa ja teepaidassa ei voi ajaa koska ilmavirta on polttava. Ei siitä ehkä päivästä toiseen aivan mahdottomasti nauttisi mutta kokemuksena mielenkiintoinen. Kaija oli aika lailla sitä mieltä, että kertakokemus oli sopiva annos... ;)

Jukka ja Maija joutuivat jättämään Kuoleman Laakson väliin. Vatsaturbulenssitkin ovat ameriikassa suurempi ja Jukalla ei vielä tänään osoittanut suuria helpottamisen merkkejä. Mutta ei Maija pahana pitänyt. Nautti Barstowin uima-altaasta, joka koko iltapäivän liki yksityiskäytössä.

---

Yläkuva; Viimeinen stoppi ennen ajoa alas Death Valleyhyn... ameriikassa tilaa riittää... suuri osa vain kuivaa ja kuumaa missä ei suuri kuun varjoa enempää kasva.

Toiseksi ylin; Ostaisitko näiltä veljeksiltä käytetyn Harley Davidsonin... ;)

Keskellä; Pohjois-Ameriikan pohjalla Badwater suolajärven rannalla... oli siellä autolla liikkuviakin mutta Death Valleystä menettää oleellisimman jos sen ajaa ilmastoidulla autolla.

Toiseksi alin; Yksi päivän kolmesta keitaasta... kuuluisa sorkkarautabaari Shoshonessa.

Alakuva; Perillä Barstowissa. Leena, Kari ja Ossi olivat ensimmäisinä altaassa.

Påivä12 | Las Vegas

P12 | Las Vegas

0km | +33 - +42 | Sol, Sol y Sol

Viva Las Vegas... pelivoittajia tuli sitten enemmänkin tällä matkalla. Jäin voittotaulukossa kolmanneksi 23,36 usd voitolla. Hannu voitti 50usd ja Ossi teki ennätyksen. Dollarin sijoituksella 800usd! Ossin voitosta iloitsi myös kamerakauppias joka sai siitä leijonan osan.

Oma päiväni meni enimmäkseen macin kanssa... pojat tukivat harrikavarustekauppiasta ja pohojanmaan pariskunnat kiertelivät casinosta toiseen kun pohjanmaalla ei oikein mitään vastaavaa. Keskisen onnenkylä taitaa olla lähinnä Vegasia vastaavaa mitä pohjanmaan laitamilta löytyy... ja Vesa Keskinen on tainnut käydä Vegasissa mallia ottamassa ainakin hotelliinsa.

Illalla sitten pitkään autoon... Make on sitä mieltä, että Vegasissa tarttee ajaa pitkällä autolla ja tilaa hotellin eteen kymmenisen metriä venytetyn Cadillac Escaladen. Eikä ne Vegasin valot pahalta näyttäneet limousiinissa kuplajuomalasin takaa tarkasteltuna. Naimisiin menijöitä ei ryhmästämme löydy kun kaikki potentiaaliset jo ovat. Päätämme limoajelumme HD-Cafeeseen. Ja yes, Eikka tilaa teeluuta... me muut vähän kesympää. Pää on tyynyssä joskus pikkutunneilla. Vegasin valot ja kuplajuoman kuplat vilkkuvat kilpaa keskenään niissä harvoissa aivosoluissa joissa vielä toimintaa on... ;)

---

Yläkuva; Räps sinne ja räps tänne... Make ja Pena kuvaavat Stripin ihmeitä minkä ehtivät.

Toiseksi ylin; Strippivankkurimme Escaladen sisätilaa... ei se kuitenkaa oransin Kangooni sisätiloja voita... ;)

Keskellä; TV'stä tuttu... ei välttämättä iltaretkellä olleet ryhmämmä jäsenet, mutta Stripin alkupäässä oleva Welcome to Las vegas -kyltti kyllä.

Toiseksi alin; Eikka kuivaharjoittelemassa HD'llä ajoa HD-Cafeessa, että tuntuma säilyy.

Alakuva; Vegas kulkee myös lempinimellä Sin City... ja näitä 'pelikortteja' on jaossa joka kadunkulmassa.

Päivä11 | Page - Las Vegas

P11 | Page - Las Vegas

901km (Karilla ja minulla) muut 418km | +18 - +42 | aurinko, pilviä, salamoita, vettä ja kaikkea siltä väliltä.

Pagen ja Hurricanen välineen osuus tulee tänään tutuksi minulle ja Karille... höyläämme sen kolmeen kertaan... ;) Karin ja Leenan pyörän hajonnut takarengas saa yllättävän paljon ohjelmaa aikaiseksi. Olen Karin kanssa puoliysi ovenrivassa. Honda liikkeen kaveri toteaa, että Electraan on gummia. Pyörä pukille ja pojat Chevronille mehulle.

Tullessamme puolta tuntia myöhemmin takaisin, homma ei olekaan niin selvää kuin miltä näytti. Takarengasta Electraan löytyisi kyllä mutta ei -09 malliin! Syy. HD on tehnyt -09 malleihin kokonaan uuden rengaskoon, jota löytyy vain HD-kauppialta! Heureka! Ovatpa ne hurlidurlin insinöörit kuningasajatuksen keksineet. Eikä kovin kätevää matkoilla, jos HD liikettä ei mailla ei halmeille... täytyy alkaa Routeilla kuljettamaan vararengasta mukana... ;)

Halmeet olivat tänään 150mailin päässä. Ajamme porukalla Kanabiin, josta pääjoukko erkanee Maken johdolla upeaan Zions Canyoniin ja minä Karin kanssa nopsempaa reittiä Hurricaneen. Kello kaksi köytämme Hurricanen HD-liikkeen pihalla renkaan Softarin tarakalle. Kahta ja puota tuntia myöhemmin irroitamme sen Pagen Honda -liikkeen pihalla... ja ei ollut vääränlainen rengas. Yhdeltätoista ilalla olemme kaikki Vegasissa. Päivällinnen Golden Gate kasinon Manhattan ravintolan baaritiskillä ja Kari yllyttää pelimasiinoiden eteen. Valitsemme 1centin myllyt, joissa pienin panos yksi sentti! Tulos, voitan 23,36usd. Kari häviää 2usd, mutta kun huomioi ilmaisen oluen (arvo 3usd), niin Karikin voittaa 1usd... yes, jopa yhden sentin koneille saa Vegasissa ilmaiset juomat kunhan pelaa ... Jukan suurimmat pelimerkit olivat tänään Imodium-nappeja. Jukka ei vielä voitolla... ;)

---

Yläkuva; Kari päivä ensimmäistä kertaa matkalla Hurricaneen

Toiseksi ylin; Jari vie eikä Leena vikise... ;)

Keskellä; HD-Softail vararenkaalla... tarttis hurlidurli disaingereiden suunnitella vararengasteline Electran perään.

Toiseksi alin; Amerikkalainen matkailuauto mallia perus. Kokoluokka on linja-auton ja perässä yleensä maasturi... tässä tapauksessa pieni kesämökki?

Alakuva; Karin ja Leenan pyörä Pagen Hondaliikeen varikolla.

Päivä10 | Grand Canyon - Page

P10 | Grand Canyon - Page

337km | +22 - +34 | Aurinkoista, puoliaurinkoista, irtopisaroita, aurinkoista

Tänään siirrynkin sitten matkustusosastolle. Kari ajaa minun pyörälläni ja minä menen Maken Electran kyytiin... ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä takapenkki tuo on apukuljettajalle. Ja hauska istua päivä kyytimiehenä... siinä on kuvaaminenkin paljon yksinkertaisempaa kuin itse ajaessa. Tuliko yhtään hyvää kuvaa on sitten kokonaan toinen juttu... ;)

Säiden jumalat suosivat meitä Grand Canyon osuudella. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta viimeiselle näköalapaikallemme, Angel Pointille saakka ja vetäytyy pilveen meidän vetäytyessämme kanjonilta. Emme ehdi pariakymmentä mailia pidemmälle kun biisoni lauma yllättää meidät positiivisesti. Noin 46 biisonin porukka napsii ruohoa Kaibabin ylänköniityillä. Ja kyllä, on niitä biisoneita villinä ja vapaana Pohjois-Amerikassa vaikka ne 1800-luvun lopussa metsästettiin liki sukupuuttoon. 5o miljoonan kanta romahti alle tuhanteen yksilöön villin metsästyksen tuloksena. Tänään laji on suojeltu ja Pohjois-Amerikassa arvellaan olevan noin 300000-4000000 yksilöä.

Biisoni niityltä emme mene Jakob Lakeen, vaan jatkamme Pageen Karin ja Leenan pyörä luokse... tai läheiseen hotelliin ainakin. Page on Lake Powelin 'pääkaupunki'... no tai portti ainakin 186 mailia pitkälle tekojärvelle. Ketään ei harmita ajaa 80 mailia takaisinpäin. Maisemat kun ovat ihan erinäköisiä valoisaan aikaan. Pagessa käyn toteamassa, että Karin ja Leenan pyörä on tallessa... ja että vastapäinen Honda -liike avaa puoliyhdeksältä. Liikkeen sisällä näkyy olevan lupaava määrä customeita, joten eiköhän sieltä yksi takarengaskin löydy.

Jukkaa eikä Maijaa ei näy Steakhousemme päivällispöydässä... syykin selviää nopeasti. Jukka saannut jostakin HD-turbulenssia napansa takaiselle alueelle. Eikkaa turbulenssit eivät kiusaa. Päivän teeluu-pihvi ja arvosanan 'erinomainen' lisäkommentilla 'paras toistaiseksi'.

---

Yläkuva; Usein osa porukastamme Point Imperialilla, joka Grand Canyonin korkein kohta... 8804 jalkaa Tyynen Valtameren pinnasta.

Toiseksi ylin; Make roikkumassa kanjonin reunakivessä... vapaata pudortusta alla 1600 metriä.

Keskellä; Elise tarkkailee, että putoaako se Make vai eikö se putoa... ei onneksi pudonnut. Paluuprosentti ollut matkoilta aina sata ja tavoitteena pitää se siinä luvussa tämänkin matkan jälkeen... ;)

Toiseksi alin; Biisoni-jengi myöhäisellä lounaalla Kaibab ylänköllä.

Alakuva; Portti Pagen tasangolle... tai alas Glens Canyoniin tarkastelusuunnasta riippuen.